Kiteen Evankelisen Kansanopiston 80-vuotista taivalta juhlittiin 5.–6. syyskuuta yhdessä entisten ja nykyisten opiskelijoiden, työntekijöiden, yhteistyökumppaneiden ja opiston ystävien kanssa.
Kahden päivän aikana kuultiin paljon muistoja, musiikkia ja tervehdyksiä. Eri vuosikymmeniltä ja erilaisista näkökulmista kerrotuissa tarinoissa toistuivat lopulta hyvin samanlaiset asiat: ihmisten kohtaaminen, yhteisöllisyys, sivistys, rohkeus ja mahdollisuus löytää omaa suuntaansa.
Ja ennen kaikkea viikonlopun aikana kohdattiin. Opiston käytävillä ja kahvipöydissä riitti puheensorinaa, kun vanhat tutut löysivät toisensa ja eri vuosikymmenten opistolaiset vaihtoivat kuulumisia ja muistoja.
Tarinoita opiston kahdeksalta vuosikymmeneltä
Lauantain juhlaohjelma alkoi rehtori Eeva Nygrenin tervetulosanoilla.
Kiteen kaupunginjohtaja Pekka Hirvonen kuvasi opiston merkitystä kaupungin näkökulmasta. Opisto on paitsi tärkeä työllistäjä ja kouluttaja, myös ihmisten kohtaamisen ja kotoutumisen paikka. Opiston toiminta näkyy kaupungissa monella tavalla. Yhtenä esimerkkinä Hirvonen mainitsi kansanopiston luisteluleirit, joiden osallistujat käyttävät myös Kiteen jäähallia.
Riverian koulutusjohtaja Jere Mutasella oli juhlaan myös henkilökohtainen näkökulma. Mutanen työskenteli aikanaan viisi vuotta opettajana Kiteen Evankelisessa Kansanopistossa. Hän muisteli lämmöllä opistovuosiaan ja kertoi, kuinka opistolla työskentely antoi eväitä myöhempään työuraan. Pienessä oppilaitoksessa hän sai vastuuta esihenkilönä ja mahdollisuuden olla mukana hyvin monenlaisissa tehtävissä. Nykyisin Mutanen toimii Riveriassa hyvinvoinnin ja terveyden tulosalueen koulutusjohtajana ja vastaa myös Niittylahden opiston toiminnasta.
Myös Koti-Karjalan Marko Torni tuntee opiston sisältäpäin, sillä hän on työskennellyt täällä ATK-opettajana. Torni muisteli yhteisiä projekteja, joita on toteutettu muun muassa Kitee-Seuran kanssa. Yksi niistä on Kiteentie-palvelu, johon on koottu historiallista tietoa paikallisista rakennuksista ja kouluista. Torni on vuosien varrella ollut mukana myös ICT-alan näyttöjen arvioinnissa. Hän kertoi seuranneensa opistolta valmistuneiden opiskelijoiden etenemistä työurillaan ja nähneensä, kuinka lahjakkaat ihmiset ovat jatkaneet osaamisensa kehittämistä eteenpäin.
Kun vuosikymmenten ihmiset kohtaavat
Juhlaviikonlopun hienoimpia asioita oli saada saman katon alle opistolaisia hyvin eri vuosikymmeniltä.
Meillä oli kunnia saada vieraaksi muun muassa jo opiston toisella vuosikurssilla opiskellut henkilö. Paikalla oli myös useita 12. vuosikurssin eli tuttavallisemmin ”tusinakurssin” opiskelijoita sekä lukuisia ihmisiä, jotka ovat vuosien aikana olleet mukana opiston elämässä opiskelijoina, kursseilla, työntekijöinä tai johtokunnan jäseninä.
Aija Paakkunainen haastatteli entisiä opiskelijoita heidän opistovuosistaan ja siitä, mitä opisto oli heille merkinnyt. Kansioista etsittiin oman vuosikurssin valokuvia, tuttuja kasvoja tunnistettiin vuosikymmenten takaa ja muistojen seinälle kirjoitetut terveiset herättivät jälleen uusia muistoja. 
Aivan opiston alkuvaiheisiin juhlaväen johdatti Heikki Pirinen, jonka nimi löytyy jo vuoden 1943 opiston perustamiskirjasta. Hän muisteli opiston syntyvaiheita, tirehtööri Kalle Tiaisen innostusta sekä opiston ensimmäisten johtajien Joose ja Maija Hytösen uraauurtavaa työtä.
Heikki Pirinen on tehnyt myös tärkeän kulttuuriteon antamalla äänensä opiston historiavideolle. Hänen vaimonsa Salme Pirinen puolestaan antoi innoituksen opiskelijoiden tekemiin animaatioihin. Juhlassa katsottiin historiavideon lisäksi kaksi opiskelijoiden toteuttamaa animaatiota. Näin opiston historia sai rinnalleen myös uuden sukupolven tavan kertoa tarinaa.
Musiikki on kuulunut opiston elämään vuosikymmenten ajan. Lauantain musiikista vastasivat Hannu-Heikki Hakulinen, Leena Gröhn-Dimov sekä Plamen Dimov, ja yhteislauluja laulettiin Anu Alhaisen säestyksellä.
Opisto ennen ja nyt
Iltapäivällä katse siirtyi opiston työntekijöihin ja tämän päivän toimintaan. Eeva Nygren esitteli nykyisen henkilökunnan ja Mervi Holopainen muisteli omaa pitkää työuraansa opistolla.
Monessa viikonlopun puheenvuorossa muistettiin lämmöllä myös jo edesmennyttä rehtoria Ulla Kakkosta. Rohkeana, räväkkänä ja sydämellisenä ihmisenä hänestä tuli monelle henkilö, johon Kiteen kansanopiston henki henkilöityi.
Nykyisen opiston kansainvälisyys näkyi puolestaan opiskelijoiden omissa puheenvuoroissa. Namibialainen UEF-opiskelija Lannie Uwu-Khaeb kertoi opistolla järjestetystä robotiikkakurssista ja niin ikään Namibiasta kotoisin oleva Gideon Gatjimba omista opiskelukokemuksistaan.
Myös Antero Rasilainen ELY ry:stä muisteli yhteisiä hetkiä kansainvälisten opiskelijoiden kanssa, muun muassa retkeä Valkeavaaran piparkakkukirkolle. Rasilainen on ollut mukana opiston elämässä jo pitkään, erityisesti hengellisten viikonloppujen vetäjänä.
Laulua, makkaranpaistoa ja opistoillan tunnelmaa
Virallisemman päiväohjelman jälkeen lauantai jatkui rennommissa tunnelmissa.
Hengellistä ohjelmaa kaipaaville oli tarjolla tutut ”Siikkarit” eli Siionin kanteleen lauluja. Laulattajina toimivat Aija Paakkunainen ja Leena Gröhn-Dimov. Osa juhlavieraista kierteli opiston tiloissa ja kävi katsomassa entisiä asuinpaikkojaan. Samalla muisteltiin Onnelaa, Rauhalaa, Toivolaa, Metsäpirttiä ja Vienolaa – paikkoja, joihin liittyi monenlaisia muistoja opistovuosilta.
Illan hämärtyessä kokoonnuttiin kodalle istumaan, juttelemaan ja paistamaan makkaraa. Osa juhlavieraista kävi rentoutumassa opiston saunaosastolla, johon liittyviä muistoja nousi esiin myös viikonlopun puheenvuoroissa.
Ehkä juuri tällaisissa hetkissä kansanopiston yhteisöllisyys näkyy parhaiten. Täällä istutaan saman pöydän tai nuotion ääreen, lauletaan, muistellaan ja vaihdetaan kuulumisia.
Sivistystä, arjen kansalaisuutta ja KANSSAlaisuutta
Sunnuntai alkoi juhlajumalanpalveluksella Kiteen kirkossa. Liturgina toimi seurakuntapastori ja opiston johtokunnan jäsen Kirsi Hukka ja saarnan piti Kiteen kirkkoherra Markku Komulainen. Myös opistolaiset olivat mukana jumalanpalveluksessa. Henkilökunta osallistui tekstien lukemiseen, ja opiskelijat olivat antaneet etukäteen esirukousaiheita yhteiseen rukoukseen.
Jumalanpalveluksen jälkeen juhlaväki kokoontui opistolle juhlakahveille ja iltapäivän tervehdyksiin.
Johtokunnan puheenjohtaja Heidi Luukkainen poimi opiston visiosta muutamia ajatuksia, jotka olivat erityisesti puhutelleet häntä. Hän kertoi ihastuneensa käsitteeseen arjen kansalaisuus eli ajatukseen siitä, että opistossa kasvetaan aktiivisiksi ja vastuullisiksi ihmisiksi, jotka rakentavat yhteistä tulevaisuutta omassa arjessaan. Hän nosti esille myös syväsivistyksen, jossa sivistys ymmärretään tietoja ja taitoja laajemmin ihmisenä kasvamisena.
Luukkainen kiinnitti huomiota myös siihen, että KEKOn visiossa tuttu tavoite elinikäisestä oppimisesta saa rinnalleen inhimillisen hyvinvoinnin. Opiston tehtävä ei ole vain tarjota mahdollisuuksia oppia läpi elämän, vaan samalla rakentaa ympäristöä, jossa on tilaa pysähtymiselle, pohdinnalle, kohtaamiselle ja yhdessä kasvamiselle.
Suomen Kansanopistoyhdistys ry:n Tytti Pantsar vei ajatusta vielä askeleen eteenpäin. Entä jos emme puhuisikaan vain arjen kansalaisista vaan KANSSAlaisista? Sana kuvaa osuvasti kansanopistoa, jossa oppimista ja elämää ei tehdä yksin vaan toisten kanssa.
Sama ajatus jatkui Helsingin Evankelisen Opiston rehtorin Teijo Mathlinin tervehdyksessä. Mathlin, joka toimii myös Avainopistot ry:n puheenjohtajana ja Suomen Kansanopistoyhdistyksen hallituksen jäsenenä, nosti esiin sivistyksen yhteisöllisen ulottuvuuden ja aktiivisen kansalaisuuden. Sivistys ei jää vain yksilön omaksi pääomaksi, vaan sillä on merkitystä siinä, miten osallistumme ja toimimme yhteiseksi hyväksi.
Mathlin muistutti myös evankelisten kansanopistojen välisen yhteistyön merkityksestä. Avainopistot ovat vuosien varrella toteuttaneet yhdessä muun muassa henkilöstökoulutushankkeita ja opintoretkiä. Yhteistyö on tarjonnut mahdollisuuden oppia toisilta, jakaa kokemuksia ja kehittää kansanopistotyötä yhdessä.
Sivistyksen ja kasvun merkitys tuli juhlassa näkyväksi myös hyvin konkreettisissa elämäntarinoissa. Suomen Perhehoitoyhdistyksen Sanna Kosonen muisteli omaa aikaansa Kiteen kansanopiston 10-luokalla. Hän sai korotettua arvosanojaan, pääsi jatko-opintoihin ja palasi myöhemmin opistolle töihin. Työ opistolla johdatti hänet edelleen perhehoidon kehittämisen pariin. Kososen tarina muistutti siitä, että joskus yksi vaihe opistossa voi avata aivan uuden suunnan elämälle.
Toivon laboratorio
Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen kutsui videotervehdyksessään opistoa hienosti ”toivon laboratorioksi”. Hän muistutti myös opiston hengellisen yhteyden merkityksestä.
Ajatus sopii hyvin 80-vuotiaan opiston historiaan. Maailma on muuttunut ympärillä monta kertaa, ja opistonkin on täytynyt muuttua. Silti tehtävänä on ollut tarjota ihmisille paikka oppia, kasvaa, kohdata toisia ja nähdä mahdollisuuksia eteenpäin.
Emeritusprofessori ja opiston johtokunnan jäsen Erkki Sutinen vei omassa puheenvuorossaan ajatukset vielä kauemmas historiaan. Hän muisteli evankelisen liikkeen varhaisen vaikuttajan Pietari Kurvisen elämää ja sen yhteyttä evankeliseen uskoon sekä ihmisen haluun sivistää itseään.
Näin myös opiston hengelliset juuret, sivistystehtävä ja tämän päivän koulutus kohtasivat viikonlopun puheenvuoroissa.
Juhlaviikonlopun upeaksi päätökseksi Ida Elina esiintyi sunnuntaina Kiteen kirkossa.
Lämmin kiitos
Juhlaviikonlopun aikana mennyt ja nykyinen olivat jatkuvasti rinnakkain. Opiston ensimmäisistä vuosista siirryttiin tämän päivän kansainvälisiin opiskelijoihin, robotiikkaan ja animaatioihin. Entisten opiskelijoiden muistojen rinnalla puhuttiin aktiivisesta kansalaisuudesta, yhteisöstä ja tulevaisuudesta. Ehkä kaikkein vahvimmin viikonlopusta jäi kuitenkin mieleen kohtaaminen. Puheensorina käytävillä ja kahvipöydissä, vanhan opiskelukaverin löytyminen vuosikymmenten jälkeen, yhteinen laulu, muistojen jakaminen ja uusien ihmisten tapaaminen.
Koulutukset ja tavat oppia muuttuvat. Ihmiset vaihtuvat. Maailma ympärillä muuttuu. Mutta tarve tulla nähdyksi, oppia yhdessä toisten kanssa ja löytää oma paikkansa ei katoa.
Lämmin kiitos kaikille juhlaan osallistuneille, esiintyjille, puhujille, entisille ja nykyisille opiskelijoille, työntekijöille, yhteistyökumppaneille sekä kaikille juhlan järjestelyihin osallistuneille.